<a href="http://www.bloglovin.com/blog/14989423/?claim=h4bbbmse5gn">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Kuuletko kutsun

Tiedättekö sen tunteen, kun kaikki elämässä heittää häränpyllyä, mutta silti palaset tuntuvat loksahtelevan paikalleen? Minulle kävi näin.

Tässä muutaman kuukauden aikana on tapahtunut paljon. Päädyin eroamaan pitkäaikaisesta avopuolisostani ja on pakko sanoa, että päätös oli hyvä. Molempien mielestä. Emme puhuneet tarpeeksi asioista saati viettäneet aikaa yhdessä. Nyt asun yksin ja minun on hyvä olla.

Eron lisäksi olen kärsinyt paljon menetyksiä, joista viimeisimpänä rakas mummoni. Hän menehtyi syöpään pari päivää sitten, mutta minulla on levollinen fiilis sillä tiedän ettei hän koe enää mitään kipuja. Hautajaiset ovat heinäkuun alussa, mutta en aio laulaa siellä. Olen läsnä, kuten hänen viimeisinä hetkinään.

Raha-asiat ovat tuottaneet äärimmäistä stressiä, mutta tästä huolimatta olen hyvällä fiiliksellä. Jätin punaisen lihan ja siipikarjan kokonaan pois ruokavaliostani ja olen tehnyt paljon mm. vegaanista ruokaa. Tämäkin päätös on tuottanut omanlaista mielihyvää ja kroppani voi paljon paremmin. Ja mikä parasta, saan päättää itse täysin jääkaappini sisällön.

Kaikki siis perseellään, mutta silti hyvin. Hmmh. Hassu fiilis! Olen ollut paljon vapautuneempi kuin vuosiin, kohdannut paljon uusia ihmisiä ja kokenut paljon uutta. Olen riekkunut keskustassa aamunkoittoon asti nauraen posket kipeiksi, vailla huolen häivää. Life is good.

Tässä kuvani, jotta muistaisitte minkänäköinen tyyppi täällä kirjoittelee. Täytyy sanoa, että ehkä aktivoidun blogin kohdalla, ehkä en. Mutta. Minä jätän ylimääräisen ulkonäköön keskittyvän hömpötyksen syrjään mikäli siltä tuntuu. Elämässä on kaikenlaista muutakin kuin oman itsensä markkinointi ja peilin edessä kyräily. Olen muuttunut, ehkä parempaan suuntaan. Aika näyttää.